Epävakaa persoonallisuushäiriö, määrittelemätön ahdistus-/ masennushäiriö, nuoruusiän kehityksellisiä vaikeuksia, sosiaalisia vaikeuksia, ongelmia ruuan ja syömisen kanssa, itsetuhoisuutta, holtitonta käytöstä kaikilla elämän osa-alueilla (raha, seksi, syömishäiriö, itsetuho, ystävyyssuhteet, parisuhteet, alkoholi).... Ja vaikka mitä muuta mitä en nyt erikseen muista. Ehkä se selviää myöhemmin.
Helvetti, minä ja mun alkoholiongelma. Ei mulla sellaista ole, helvetin hyvin se alas menee. Nyt on sunnuntai, kello on kaks päivällä ja mä olen upottanut itseeni jo puol pulloa minttuviinaa. 50 volttinen kun tuntuu jo. Hauskaa. Hyvää joulunodotusta äiti, mulla menee hyvin. Jäin tänään sulle kiinni viiltelystä, tiedän että hajosit sen takia palasiksi. Oon pahoillani. Olet mulle tärkeä. Ainoa asia mikä mulla on sua vastaan on se että menit naimisiin väärän miehen kanssa. Helvetin kusipää tuo mies jota joudun kutsumaan isäkseni. Ja te perkeleet olette edelleen naimisissa. Oikeasti, mä rakastan teitä molempia, vaikka en kunnioitakkaan isääni enää yhtään. Se kusipää kertoo mulle monta kertaa kuinka sitä sattuu mun henkinen tuska ja nää viillot, silti se väheksyy mun ongelmiani, ne on muka huomionhakua. Vittuilua häntä kohtaan. Kyllä isä, todellakiin viillän päivittäin käteni jauhelihaa muistuttavaksi mössöksi vain kiusatakseni sinua. Haista vittu.
Anteeksi, en oikeasti ole näin agressiivinen, mutta ilmeisesti alkoholismi kulkee suvussa (kiitos isä joka näytit viimeksi viime yönä hyvää mallia miten alkoholisti käyttäytyy sammuessasi keittiön lattialle), ja itse satun nyt olemaan humalassa. Pikkuvikoja, joulu tulee, saan lisää rahaa (=lisää juotavaa) joten ei tarvitse tyytyä himasta pöllittyihin alkoholeihin. Kalja on jotain helvetin vuohenkusta, onneks minttuviinat tähän pohjiksi helpottaa kaljan alas saamista. Pakko olla humalassa. Nyt ei oo enää paluuta.
Alkoholismi. Joo, se on kuulemma mun nykyisyys, sekä tulevaisuus.
Mutta jumalauta mä olen vasta 17. Ei sen ikäiselle diagnisoida alkoholismia. Haistakaa vittu, en jaksaisi enää edes elää.
Anteeksi äiti. En ole se tytär joka halusit mun olevan.
Helvetti, minä ja mun alkoholiongelma. Ei mulla sellaista ole, helvetin hyvin se alas menee. Nyt on sunnuntai, kello on kaks päivällä ja mä olen upottanut itseeni jo puol pulloa minttuviinaa. 50 volttinen kun tuntuu jo. Hauskaa. Hyvää joulunodotusta äiti, mulla menee hyvin. Jäin tänään sulle kiinni viiltelystä, tiedän että hajosit sen takia palasiksi. Oon pahoillani. Olet mulle tärkeä. Ainoa asia mikä mulla on sua vastaan on se että menit naimisiin väärän miehen kanssa. Helvetin kusipää tuo mies jota joudun kutsumaan isäkseni. Ja te perkeleet olette edelleen naimisissa. Oikeasti, mä rakastan teitä molempia, vaikka en kunnioitakkaan isääni enää yhtään. Se kusipää kertoo mulle monta kertaa kuinka sitä sattuu mun henkinen tuska ja nää viillot, silti se väheksyy mun ongelmiani, ne on muka huomionhakua. Vittuilua häntä kohtaan. Kyllä isä, todellakiin viillän päivittäin käteni jauhelihaa muistuttavaksi mössöksi vain kiusatakseni sinua. Haista vittu.
Anteeksi, en oikeasti ole näin agressiivinen, mutta ilmeisesti alkoholismi kulkee suvussa (kiitos isä joka näytit viimeksi viime yönä hyvää mallia miten alkoholisti käyttäytyy sammuessasi keittiön lattialle), ja itse satun nyt olemaan humalassa. Pikkuvikoja, joulu tulee, saan lisää rahaa (=lisää juotavaa) joten ei tarvitse tyytyä himasta pöllittyihin alkoholeihin. Kalja on jotain helvetin vuohenkusta, onneks minttuviinat tähän pohjiksi helpottaa kaljan alas saamista. Pakko olla humalassa. Nyt ei oo enää paluuta.
Alkoholismi. Joo, se on kuulemma mun nykyisyys, sekä tulevaisuus.
Mutta jumalauta mä olen vasta 17. Ei sen ikäiselle diagnisoida alkoholismia. Haistakaa vittu, en jaksaisi enää edes elää.
Anteeksi äiti. En ole se tytär joka halusit mun olevan.
