Neljän päivän ryyppyputki, seksiä lähes tuntemattoman kanssa. Salaisuuksien kertomista parhaille ystäville, ei ikinä enää. Ei ne ymmärrä. "Miten sä voit panna jonkun kanssa ketä kohtaan sulla ei ole tunteita?" Noh, helposti oikeastaan. Varsinkin kun tämä lähes tuntematon tarjosi likööriä ja viiniä jotta voisin jatkaa asioiden unohtamista. Se oli yllättävän helppoa. Nykyään voisin hypätä sänkyyn lähes kenen tahansa kanssa. Eihän se ole hyvä asia, mutta sekin on yksi keino unohtaa asioita.
En vastannut puhelimeen sunnuntai-maanantai välisenä yönä kun olin luvatta pois kotoa, maanantaina nousin ylös heti herättyäni, puin päälleni ja sanoin heihei miehelle joka nukkui sängyssään ja lähdin. Helppoa kuin mikä. Kaverille aamukahville, kuulustelut siitä missä helvetissä olin ollut, kouluun, tunnille nukkumaan ja toisen tunnin lintsaus. Koulun jälkeen palaveri psykalla, "Joojoo, mulla on kaikki oikein hyvin, koulua käyn ja ystävien ja perheen kanssa menee loistavasti". Vitut, en tule toimeen isän kanssa ollenkaan ja ystävät ei enää jaksa mun temppuilua ja turhia säätöjä ja ongelmia. Isä ilmoitti että kotiin saan tulla mutta vain siksi aikaa että pakkaan tavarani ja häivyn. Tässä oli vain yksi ongelma. Olisin oikein mielelläni lähtenyt pois kotoa muutamaksi kuukaudeksi ja sitten muuttanut omaan asuntoon, mutta äidillä ei ole varaa maksaa mun laitoshoitoa. "Sain" siis jäädä kotiin kun äiti ylipuhui isän ja vietin loppu päivän nukkuen ja paeten ajatuksiani. Mulla on tavarat jo pakattuna valmiiksi ja jos vielä kerrankin otan yhteen isän kanssa muutan sukulaisilleni.
Mä en jaksa enää. Kaksi kuukautta, sitten saan rahat Kelalta ja muutan omilleni. Ensimmäisen tilin jälkeen vedän pääni niin sekaisin etten muista enää mitään. Kaksi vitun kuukautta vielä.. Kyllä mä kestän. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti