Piti olla tää viikko selvinpäin. Lupasin niin monille ystävilleni, ja mikä tärkeintä, lupasin niin itselleni. Silti todistin taas oikeaksi väitteeni siitä että rahattomanakin voi saada alkoholia. Eilinen meni helvetin sekavasti. Tapahtui aivan liikaa asioita joita muistan vaikken tahtoisi, sekä asioita joita en muista, vaikka se on varmaankin ihan hyvä. En edes tahdo muistaa äitini ilmettä kun se sai taas paikata mun verisiä ranteita. Pullo likööriä, se on jo mun vakiojuoma. Sitä oon juonut tänä vuonna ainakin 4 pulloa, ja sen lisäksi viiniä ja mietoja aivan liikaa. Kaljaakin olen kitannut vaikka se maistuu kuselta. Pakko olla kännissä. Selvisin tällä viikolla torstaihin asti selvinpäin, ja se oli helvettiä. Ajatuksia ajatuksia ajatuksia... Liian paljon kaikkea negatiivista. Onneksi torstai tuli ja toi mukanaan ystävän jonka tilille oli tippunut 2000e tukia Kelalta ja jolle olen monesti tarjonnut juomat. Siitä sai helposti revittyä rahat pulloon. Koulussa olen tällä viikolla tainnut olla kaksi tuntia. Oikeastaan, puolitoista. Ja niistä nukuin yhden tunnin koska darra ja lääkekooma.
Tänään heräsin siihen kun sossutantta tuli kotivisiitille. Ihan mukavan oloinen vanha nainen se oli, mutta mulla on silti jotain kaikkia sosiaalityöntekijöitä vastaan. Kaunistelin hiukan totuutta kun se kyseli miten mulla menee, miten usein juon jne.. Mutta pikkuvikoja. Oon jo niin syvällä tässä paskassa etten mahda enää mitään. Valehtelen ystävilleni, jätän asioita kertomatta, saan äitini itkemään (äiti ei itke ikinä..) ja muutenkin aiheutan kamalasti vaivaa tutuilleni ja kaikille ympärilläni.
Yritän jo henkisesti valmistautua siihen että satutan huomenna kaikkia teoillani. Lähden viikonlopuksi pois kotoa enkä kerro siitä kenellekään. Äiti menee täysin paskaksi koska ajattelee aina pahinta, ja en mä voi moittia sitä. Eilenkin se näki mitä mulle tapahtuu kun juon. Ja se tietää että jos lähden enkä vastaa puhelimeen, alkoholilla on osuutta asiaan.
Oh shit, mulla on velkoja 175e edestä tän vklp jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti